Yöjuna on kyllä kiva matkustustapa. Mutta ei sitä liian montaa kertaa. Meillä oli vieläpä oikein mukava alku matkalle, kun vaunumme numero oli 185 ja käydessämme vaunuja läpi huomasimme että vaunua 184 seurasi 186.
Onneksi konnari auttoi, ja skriblaili meille uudet paikat. Saatiin alapeti ja keskipeti, eli ei sentää jouduttu sinne ihan ylös kiipeilemään. Yö kuluikin aika nopeasti ja aamulla 7.16 saavuttiin Müncheniin.
Siinä sitten venailtiin turisti infon aukeamista, koska kerrankin oli muitakin kysymyksiä kuin ”saataisko kartta?” Selviteltiin valmiiksi parin katsomamme hotellin osoitteet, missä myydään konserttilippuja ja missä olisi lähin hammaslääkäri laittamaan Mirsulle uuden paikan.
Hammaslääkärille sitten suunnattiin ekana. Veikkaus on, että siinä tiskillä olleet ei ekana veikannu et oltiin aikaa kysymässä. Kummallakin rinkka selässä ja toisella kartta kädessä käveltiin siihen ja selviteltiin Mirsulle aika. Kahdeksi onnistuttiin saamaan joten jatkoimme tyytyväisinä yöpaikkaa etsimään.
Ensimmäinen paikka oli täynnä, toiselle ei jaksettu kävellä (oltais menty ulos kartalta) ja matkalla kolmannelle huomattiin tällainen kiva hotelli/hostelli systeemi. Päätimme kysyä huonetta, ja koska vapaa oli halvalla, otettiin se sen sijaan että oltaisiin kävelyä jatkettu.
Kun saatiin kamat huoneeseen huomattiinkin sitten että ollaan alle 400 metrin päässä asemalta. Ei siis paha sijainti suinkaan. Lähdettiin sitten kyselemään lippuja ja saatuamme suuntaohjeita niin turisti-infosta kuin Jack&Jonesin myyjältä löysimme paikan.
Eli nyt olemme täysin valmiita Blackfield festareille. On liput ja majapaikka, sekä uu mama vaatetus.
Mirsun hammaslääkäri oli seuraava ohjelmanumero. Se sujui helposti ja nopeasti, ja hyvännäköinen hammaslääkäri osasi hoitaa homman kivuttomammin kuin suomalaiset kollegansa. Mitään ei jouduttu maksamaan, vaan kaikki meni matkavakuutuksen piikkiin.
Tässä illemmalla kävimme myös syömässä herkulliset perinteiset Wiener schnitzelit paikassa, jossa oikein ihastuttava tarjoilija oli koko ajan silmää iskemässä. Melkein alkaa miettiä onko sillä joku hermohöskeli silmässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti